Selvää on, ettei kaikki välttämättä lähde sujumaan heti alussa ja kangaspuut ovat tuntuneet, joskin etäisen käsityksen kautta, aika monimutkaiselta kokonaisuudelta. Missään vaiheessa ei ole ollut sellaista oloa, ettei uskaltaisi lähteä kokeilemaan, päinvastoin. Sopivaa ajankohtaa ja tilaisuutta ei vain ole tullut, kun kansalaisopiston ryhmätkin olivat aina koulupäivien aikana.
Viime vuoden töistä päättelin, että matonkuteiksi leikattavia kankaita kannataa ottaa talteen jos niitä vastaan tulee. Viime kesänä aikana värjäsin muutaman lakanan, mutta koska tarkempia ohjeita ei ollut ei osannut sen paremmin varautua. Ennen joululomaa tulleessa viestissä käskettiin leikata kolmea eri laatuista kudetta, mutta aikaa oli sen verran vähän, ettei itselläni ole kaikkia yhtä paljoa. Eikä mielestäni ole tarkoituksenmukaista, että niitä varten hankitaan kankaita, jotka sitten leikataan. Kierrätysnäkökulma on tässä ensimmäisessä tehtävässä, räsymatossa, mielestäni tärkeämpi.
Ensimmäisellä tunnilla tuli aikamoin infopaketti kangaspuista ja monet termeistä oli täysin vieraita. Kankaanrakentajan oppaassa on kuitenkin hyvin selitetty kaikki ja sen avulla varmasti pärjää hyvin.
Oppimista on paljon, mutta innostusta on sitäkin enemmän!
